Ladataan...BiPhoria saapui vuonna 2020 ilman suurta melua, mutta se kasvoi nopeasti yhdeksi niistä projekteista, joista ihmiset puhuvat, kun he haluavat jotain tuoretta ja harkitusti tehtyä. Vuosiin pienemmät indie-alustat ovat kamppailleet löytääkseen sävyn ja viimeistelyn, joka tarvitaan erottuakseen, ja paljon työstä tuntui joko vanhentuneelta tai alituotetulta. BiPhoria tuntuu osalta muutosta — tiimi, joka päättää ottaa ideansa vakavasti ja antaa niille sen kaltaista huolenpitoa, jota he yleensä varaisivat suuremmille tuotannoille.
Alustan tyyli on yksinkertainen: pitkiä, rakenteellisia kappaleita kuvattuna terävässä 4K:ssa, jossa tarina vie aikansa ennen kuin se liikkuu minnekään. Useimmat jaksot seuraavat pieniä ryhmiä tai pareja, jotka navigoivat jonkin jaetun idean ympärillä, yleensä pehmeällä rakentumisella ja hitaalla asettumisella hetkeen. Joskus se on ystäviä, jotka testaavat uutta konseptia yhdessä; joskus se on kaksi ihmistä, jotka kutsuvat jonkun luovaan prosessiinsa; joskus tarina nojaa kontrastiin, kuten eri sukupolvien tai kulttuurien kohdatessa tasavertaisella maaperällä.
Mikä tekee kaikesta toimivaa, on näyttelijävalinta. BiPhoria ei luota vain uusimpiin tulokkaisiin — se tuo mukaan kokeneita luovia, jotka tietävät, miten pitää kohtaus ilman, että sitä pakotetaan. Kaikki näyttävät olevan rentoja, läsnäolevia ja mukautuvia hetken muokkaamisessa sen kasvaessa.
Arkisto on vielä alle sadan kappaleen, päivitetty kaksi kertaa kuukaudessa, mutta jokainen tuntuu tarkoitukselliselta. Ja jäsenyys on yksinkertainen: suora tilaus, ei sekavia kerroksia, ei piilotettuja kulmia.
BiPhoria tuntuu tiimiltä, joka yrittää tehdä jotain rehellistä ja modernia — ja onnistuu siinä oikeasti.
