On jotain hiljaista ja virkistävää projektissa, joka viimein antaa kokeneille näyttelijöille tilan, joka on rakennettu erityisesti heitä varten. Vuodesta toiseen alustat ovat yrittäneet puristaa vanhempia esiintyjiä geneerisiin ”kategorioihin”, jotka eivät koskaan oikein sopineet, usein yhdistäen kiillotetun brändäyksen roolitusprosessiin, joka tuntui oudosti irralliselta. Tämä Nookies-verkon uusi haara, GILFAF, tuntuu siltä, että joku viimein pysähtyi ja sanoi: ”Tehdäänpä oikeasti koti ihmisille, jotka ovat ansainneet vuoronsa ja kokemuksensa.”
Ajatus on yksinkertainen: tuoda yhteen kypsiä näyttelijöitä Yhdysvalloista, Euroopasta ja muualta, ja antaa heille paikka, jossa ikää ei peitetä tai tasoitetaan, vaan sitä käsitellään osana tarinankerrontaa. Jotkut kasvot saattavat olla uusia tietyille yleisöille, toiset ovat tuttuja nimiä, joilla on viimein keskeinen näyttämö sen sijaan, että heidät olisi hajautettu eri nurkkiin internetissä.
Itse tuotannot nojaavat pieniin, siisteihin asetelmiin — kevyet käsikirjoitukset, helppo dialogi, ei mitään liian monimutkaista. Mikä erottuu, on esiintyjien itsevarmuus. He eivät yritä esittää nuorempia tai sovittaa itseään rooleihin, jotka eivät ole heidän; he tuovat yksinkertaisesti kokemuksensa näyttämölle, ja se näkyy.
Navigointi alustan sisällä on suoraviivaista: selkeät kategoriat, yksittäiset sivut jokaiselle näyttelijälle ja jatkuvasti kasvava katalogi, joka päivittyy viikoittain. Se tuntuu pitkään odotetulta tilalta tarinankertojille, jotka ovat eläneet tarpeeksi elämää tuodakseen todellista rakennetta työhönsä.













